Niinan sivu
Heipä. Saavuit juuri sivuilleni. Huomaa - ei räikeitä värejä. Kiitokset mielenkiinnosta.
9.1.13. No huh huh. Perinteinen aloitus kun edellisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää hieman aikaa... Kovasti vaan on tyhjä tämä sivu, ei se tuijottamalla täyty. Huoh. Aloittaisi varmaan jostain. Jos reilu vuosi sitten olin laittanut suurin piirtein kaiken elämässäni uuteen kuosiin, niin vähänpä tulevasta tiesin. Että "suurin piirtein kaikki" my ass. Kokeillaanko mikä on tilanne nyt...? Heippa Kuopio, heippa omistusasunto, heippa kolmanneksen elämää kestänyt parisuhde, noin alkajaisiksi. Ehkä olisi yksinkertaisempaa listata asiat, jotka eivät ole muttuneet. Hulluusko lie, "nyt tai ei koskaan", en minä tiedä, mutta entisestä on jäljellä matkalaukullinen vaatteita, musiikki muistitikulla sekä kissa. En tiedä miten paljon olen itse muuttunut; mikä on uutta ja mikä kauan unohduksissa ollutta. En olisi koskaan uskonut että voisin luopua niin paljosta, vaikka toisella puolella vaakaa olisikin se kuuluisa mielenrauha. Koko elämähän on vain prosessi, eikös...
Menneisyys on muistoja, joiden kanssa elän ja toivon olevani sinut. Nykyisyydessä tuijottelen kaksinkertaisesta ikkunasta Marburgin linnaa, läppäri soittelee Verenpisaraa, kissa kuorsaa parvella, ja villiviikunani säätää jotain nörttiä toisella puolella pöytää. Tulevaisuus on avoinna, ja minä annan itseni seurata tuulia, vainua ja sydäntä. Kiitos ihmisille menneessä, nykyisessä ja tulevassa. Syvä kumarrus ja hattu pois päästä.
Kiitos ja anteeksi.
