Mauno Antero Elläin
Kissanpuute oli vaivannut minua jo vuosikymmenen ajan, kun koitti lopulta päivä, jota en uskonut koskaan näkeväni. Mauno Antero Elläin, 9 kk, löytyi Kuopion löytöeläinsuojalta kiirastorstaina 2007, ja pääsiäisen aikaan meillä kävi kova sutina, kun asunnosta tehtiin pommin- ja ehkä myös kissankestävää. Toiveet olivat sijoituseläimen suhteen vaatimattomat; hiekkalaatikon tarkoitus olisi hyvä ymmärtää, ja bonuksena olisi kiva, jos kissa sanoisi kurh. Nimi oli jo valmiina, mietitty jo kauan sitten. MAUno siksi, että nimen kantaja osaisi itsekin sitä tapailla, ja Antero kulkee suvuissa molemmin puolin. Maukka kotiutui seuraavana tiistaina hieman vähemmän miehekkäänä, ja otti vähitellen tilan haltuun. Jo ensimmäisenä iltana kiinnostus rallihiiriä kohtaan paljastui, ja kesään mennessä niitä oli kulutettu loppuun jo kymmenkunta. Laatikko oli tuttua tavaraa, ja äänitoivekin toteutui - kissa kun ei juuri muuta sanokaan. Nimivalintaa on tosin vähän naurettu, sillä Maunon sijaan kaveri kuulostaa enemmän Miunolta. Suosikkitekemisiin kuuluvat rallihiirten lisäksi villapimpulat, kissaonki, viemärin tarkkailu sekä uusimpana kerrostalokyttäys; Naapurien tekemisiä on hyvä seurata parvekkeelle rakennetusta kissatornista käsin. Ulkoilu sujuu valjaissa mallikkaasti, vaikkakaan ei tunnu ylienergiselle eläimelle riittävän - Matot juostaan rullalle säännöllisesti, ja myös akvaario kiinnosti sen verran, että siitä tehtiin lopulta minikasvihuone. Sylikissaa Manusta ei vielä ole tullut vaan pikemminkin lähi- tai seuraeläin. Asia on työn alla herkkunappien ystävällisellä avustuksella; edistystäkin on jo havaittu, sillä nykyään kissa tulee viereen nukkumaan. Keittiössä liehitään säännöllisesti hyvin optimistisena, ja myös eteisessä tätä on nähty. Mikä olisi mukavampaa kuin tulla kotiin, kun kissa on ovella venymässä. Iso tyhjä paikka elämässä on vihdoin täyttynyt – Kissaton talous on murheellinen talous.
Aikana ennen Maunoa kissanpuutetta pyrittiin torjumaan Tervossa, missä oli tilaa karvaisille eläimille. Ensin karvaa karisteli Donna, ja nykyään herra Santeri Käpälämäki. Mauno vierailee säännöllisesti lajitoverinsa luona, ja pojat tulevat melko hyvin juttuun, pientä mätkimistähän ei lasketa.
