minä työni posti linkit runot etusivu

Runot

Taas minä lähden enkä kuulu mihinkään Matkalla on hyvä fiilis Kaikki on samassa ei missään kaikkialla

Minä pyrähdän elämääsi teen maailmastasi aurinkoisen Tempaan mukaani pyöritän niin ettet enää tiedä mitä oli ennen minua

Minä kuuntelen kun sinä puhut Tarttuu suuhun sinun sanoja hyppii kielellä kai vielä kotonakin Sinä kuljet mukanani kun laitan lyhythiaisen

Elämä on riskipeliä Jokainen päätös voi tuhota tai nostaa pilviin Eikä etukäteen voi kuin aavistella Sinä olet riski jonka minä haluan ottaa

Suitsukkeiden tuoksussa
Minä leijun ohuen savuvanan tavoin ylöspäin Hajoan ilmaan Jossa minut tuntee tuoksusta vain Ikkunastasi sisään kiemurtelen vaatteisiisi Ehkä tunnet minut ehkä sydämesi liikahtaa etkä edes tiedä miksi

Minä lennän liidän ja liihotan Annoin sydämeni tuulen viedä Ja se tempaisi minut ylös sinne missä enkeleitä tehdään

Katsovat

Katsovat minua ihmiset että mikä tuo oikein on Kun laittaa leveälahkeiset jalkaan ja kerää herukanlehtiä sankoon Kukkaseppele päässä kulkee eikä tunnu välittävän vaikka miten tuijottaisi Illalla lähtee rantaan Istuu laiturilla uittaa varpaita katselee pikkukaloja Katsovat ja pohtivat Mitä mahtaa miettiä taas kun on niin ajatuksissaan eikä kai edes huomaa miten tuuli nostaa ihon kananlihalle Katsovat minua Rinnassa liikahtaa Näkevät mitä on vapaa Häkkilinnut, saatanat Asenteiden orjat ennakkoluulojen vangit Katsovat kauan Joku näkee mikä on onnellinen Itsensä kanssa sovussa Katsovat, ihmettelevät Mutta eivät ymmärrä

	Ehjä
	Kun minä älyn jumalana laitoin pulloja riviin ja vannoin etten ikinä tarvitse ketään En voinut uskoa että se juttu olikin enne Ei kukaan ihmisiä korjaa kuin itse Saunassa yksin sen tajusin ja nauratti tämä elämä Kaunis se on Ja minä ehjä

Se on kaunista puhdasta salaperäistä aitoa Minä olen uskollinen kuin kissa

Ja kuitenkin Illan tullen kylmä kietoo kätensä ympärilleni niin kuin sinä eilen lämpöisenä Minä kuljen ympäri etsien koloa jossa olisin piilossa ikävältä

Uskonnollinen kokemus
Minä olin ekstaasissa musiikista Kun en enää jaksanut juoda viinaa Tuhannet elävät tulet ja ääni laulaa suoraan selkäytimeen Minä olen nähnyt kaiken Aamu toi pienen pelastuksen Muistin kuinka illalla taivaskin päästi kyyneliä Muistin itkeneeni kun oli niin pimeä yö ja kaunis Olisi halunnut nousta korkeammalle että näkisi lopulta kaiken Maahan jäin ehkei vielä sittenkään

Minä odotan elokuun öitä Niiden pimeyttä samalla toivoen saavani viettää niitä kanssani kynttilänvalossa Lämmin hämärä kietoutuu ympärille Niin kuin minä sinun kainaloosi teen pesäni

Elää unta Minä olen menossa Aamulla tajusin Lähtöfiilis se on nyt jo Sinun kanssasi saan sen jakaa Pään sekoittava yhdistelmä onnea ja jännitystä Mahanpohjassa kutkuttaa Jotenkin tuntee pääsevänsä korkeammalle kuin ikinä

Pitkä matka Maisemat vaihtuivat Ventovieraat iskivät silmää Ja lopulta perillä puhki Reppu olalle halki kaupungin melkein lämmin Kaupunki hengitti ja minä haistelin tuulia

Yö ja valot pieni suuressa joukossa suuressa kaupungissa Kaukana kotoa melkein peloissaan Tämä on niitä joiden pohtiminen ei tuo vastauksia Mikä edes on kaukana?

Scene kuin keskitysleiri ja ihmisten unelmat Rauhattomia sieluja haaveidensa jahtaajia Joissakin paikoissa on hyvä tunne Joissakin ihmisissä Tätä ei muut jaa Meidän hullut unet Yhteiset kelat Villejä Vapaita Yhdessä

Silmänräpäyksessä voi kaiken menettää Elämä on ohut lanka jonka varassa keinutaan Se on liian kaunis ja hauras hukattavaksi Eletään nyt kun on siihen syytä ja aikaa Tänään, ei huomenna Sillä silloin voi olla jo myöhäistä Sinä olet se jota en halua ikinä hukata

Kuu on täysi Pilvet sitä väistävät Ja minun ruumiini sen tuntee Uni kaikkoaa silmästä Jalat lavottomina eläimen silmät lepakonkorvat Minä kuuntelen sanomia toisista maailmoista yritän tavoittaa sinultakin yhden Ilma on kirkas ja tyhjä Minä seison tuulissa kynnet kiinni lihassani Vie pois tämä kipu Anna minun jäädä kylmään jäiseen maahan mistä aamu herättää

Kaikkein puhtainta rakkautta on se, kun Kaksi sielua rakastelee

Unen rajalla Kädet opettelevat Sinut ulkoa

Kukat kuolivat Linnut jäätyivät oksille Ihmisten hymyt kohmettuivat irvistyksiksi Kylmä tuuli puhalsi läpi sydämien Ja se mihin olin uskonut kuoli taas kerran

Minä vien onnen muruja ja iloitsen näistä hetkistä Ikinä ei olisi uskonut Että joskus olisin vielä Näin onnellinen Eikä vain pieni hipaisu Minä uskon tämä olevan loppuelämäksi

Pakkasaamu ja minä etsin sinua vierestäni Hyvään kai tottuisi Ja sinä sulatat jäänkin

Minun onneni ei ole siellä missä ihmiset asuu

Heräsit ja lähdit enkä edes tiedä annoitko lähtösuukon Sillä minä nukuin onnellisen unta Sitä samaa mitä lapset äidin rinnoilla tai orava pesässään Ja kun heräsin oli lämmin sisältä ja ulkoa Sinä olit mennyt viimaan ja pakkaseen muttet raskinut minua herättää Sanovat sellaista rakkaudeksi

Minä olen etsinyt minua Ei kukaan ole nähnyt Kolunnut maat taivaat ja niiden välit Päättömänä kierrän niin kauan että löydän sen mitä en edes tiedä vielä etsiväni