Vanhat tervehdykset 2006
9.3.06. Auksiini on hieno juttu. Itäikkunan kirjovehka kurkottelee kohti valoa, kun sitä taas vaihteeksi on tarjolla. Valon lisäksi ulkona piisaa kylmää niin, että tippuu nenä päästä. Väki on tällä viikolla hiihtolomalla, mutta minua ei saa pois viltin alta, kun olen iltaisin selvinnyt elävänä kotiin. Pyöräillessäni huulet sinisenä vannon säännöllisesti muuttavani Espanjaan. Onneksi seinäkalenteriin oranssista tarralapusta leikattu palmu loppukuun kohdalla muistuttaa minua siitä, miksi ihminen käy töissä.
21.3.06. Vuorokaudessa ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja tai ihmisellä riittävästi raajoja kaikkien juttujen hoitamiseen. Joskus vaan sattuu eteen sellaisia aikoja, joina tekee parhaansa ja katsoo myöhemmin, mihin se riittää. Siili lähti tänään alta pois maalle talvilomalle ja suhisi mennessään. Illalla on taas kumma tunne kotona, kun on hiljaista. Seinäkalenteriin oranssista tarralapusta leikattu palmu viikonlopun kohdalla muistuttaa minua edelleen siitä, miksi ihminen käy töissä, vaikka jo perinteeksi muodostunut lomaflunssa jaksaa sitkeästi yrittää.
3.4.06. Ikkunasta näkyy lunta, lunta ja lunta. Edellisen viikon palmuja katseltuani olen sitä mieltä, että talvi pitäisi saada luvanvaraiseksi, ja että mäntymetsän taivasta vasten piirtämä kuvio tökkii. Viikossa ehti melkoisen hyvin irtautua arjesta ja unohtaa räntäsateen, jos aurinko paistaa pilvettömältä Afrikan taivaalta ja linnut laulavat. Vaikka Sahelin Helmi onkin alkanut käydä tutuksi niin, että tutuille viedään tuliaisia, eikä karttaa enää tarvitse, sain kuitenkin hattuuni muutamia uusia sulkia; Käytiin toteamassa, että Karthago on todellakin hävitetty, nähtiin pääkaupungin vilskettä, tehtiin kauan suunniteltu 8 kilometrin patikkamatka rantaa pitkin, ja pääsinpä myös poimimaan elämäni ensimmäisen appelsiinin suoraan puusta. Kitkerä oli. Muuten keskityttiin lähinnä olemiseen ja katselemiseen todeten taas kerran vanhan kaupungin olevan paikka, jossa aika kuluu liian nopeasti. Patongilla, sulatejuustolla, viikunamarmeladilla sekä appelsiineilla pärjäsi varsin hyvin, enkä tapani mukaan muuttanut pintaväritystäni juuri pakastebroilerista eroavaksi. Vaikka paluu todellisuuteen ei juuri huvittanutkaan, oli kuitenkin mukava juoda taas hanavettä ja huomata, että kotona ovet menevät kiltisti kiinni ja kaikki toimii. Ja että vieläkin jaksaa hymyillä. Liekö aurinkoenergiaa.
10.4.06. Tähän aikaan vuodesta pitäisi auringon paistaa ja sulamisvesien virrata iloisina puroina. Vaan tuleepa vaihteeksi lisää lunta. Pääsiäiseksi olen kuitenkin jo hankkinut ruukkunarsissin, joka on kasvanut huimasti pituutta (liian varjoisa nurkkaus, tiedän), sekä roppakaupalla suklaamunia, joista olen ehtinyt syödä hyvän otoksen. Virpojia ei käynyt, joten jonnekin ne hyväjäiset on sijoitettava :) Muita ilonaiheita ovat tällä hetkellä Harry Potter sekä nelipäiväinen työviikko.
21.4.06. Neljän päivän työviikko saa vilpittömän kannatukseni. Ikkunasta näkyvällä tasakatolla on vielä lunta, mutta eilen kotimatkalla sain sentään laittaa jo aurinkolasit päähän. Tosin kun käytiin pääsiäisenä Oulussa, paluumatkalla alati kasvavia lumikinoksia katsellessani aloin pelätä, että kesä tulee meille vasta lähempänä juhannusta. Joka tapauksessa hampaita naurattaa, sillä posti toi tänään kirjeen, jossa minulle kerrottiin myönnetyn apurahaa vuoden töihin. Ei siis tarvitse jatkossakaan miettiä, mihin suuntaan peukaloitaan pyörittelisi. Tai sitten kohta herään.
3.5.06. Toteutin "polvihousut ennen Vappua, satoi tai paistoi" -filosofiaani parina päivänä männäviikolla. Yleinen asenne kun näyttää olevan se, että vaatetus valitaan kalenterin, ei lämpömittarin mukaan. Tänä vuonna kävi kuitenkin tuuri, eikä tarvinnut palella. Vapun donitseilla ja simalla elettyäni aloin arjen tullen kärsiä rasvan ja sokerin vieroitusoireista. Julmaa elämä. Ikkunasta näkyvällä tasakatolla ei ole enää lunta, vaan pari punahaalarista työmiestä. Varovat vilkaisemasta kun kulkevat ohi. Kävin tänään haju- ja makutestissä, jossa piti tunnistaa sokerivesi suolavedestä sekä haistella tusinan verran erilaisia pumpulitäytteisiä purkkeja. Vieläkin puistattaa eltaantuneen haju. Joka tapauksessa aistini ovat jees.
23.5.06. Kun on kumihanskat käsissä hioten sisällä pari viikkoa ja katselee ikkunasta ulos, että olisipa kiva olla tuolla auringonpaisteessa, niin eipä tule mieleen, että sitten, kun voisi niin tehdä, tulee taivaalta suuri piirtein vanhoja akkoja. Mutta koska olin jo viikkoja sitten päättänyt, että tentin jälkeen saa laittaa parvekkeen kesäkuosiin, ajelen tänään sitkeästi mutta likomärkänä multasäkki tarakalla ja orvokit paperikassissa keikkuen kotiin. Ja mitä jäi elintarvikemikrobiologian kurssista mieleen? Lähinnä se, etten kai enää uskalla ostaa oranssilla hintalapulla varustettuja juustoja. Ikävää. Paria reikäpäistä tenttivastausta lukuun ottamatta olen ihan tyytyväinen asioiden tilaan; Nyt voi taas iltaisin keskittyä viltin alla makaamiseen ja TV:n tarjontaan tutustumiseen. Ja nelipäiväinen työviikko on edelleen se, mistä minä tykkään.
12.6.06. Aurinko paistaa lopultakin kuukauden pilvisen jakson jälkeen ja saa orvokit kukkimaan sekä ihmiset hymyilemään. Minua hymyilyttää pilviselläkin säällä se, että kuun lopulla laitetaan rinkka pykälään ja viipotetaan muille maille vierahille. Viime aikoina olen kirjoittamisen lisäksi sukuloinut, polkupyöräillyt urakalla huvikseni, lukenut matkaoppaita ja polttanut korvantaukseni auringossa. Ja kaiken muun hyvän päälle neulonut pipon.
29.6.06. Puna-apila esiintyy unissanikin pääosassa; sitä vilisee pellossa, mustissa muoviruukuissa sekä kuivattuna. Eli olen päässyt oikeisiin töihin :) Siili puolestaan on lääkekuurilla, ja minä sen tähden ruvella ja paukamilla. Lääkkeen sijoittaminen siilin suuhun kuuluu kategoriaan mahdottomat tehtävät, yhteistyöhaluttomasta piikkipallosta kun pitäisi löytää jokin sopiva aukko, johon lääkkeen saa menemään, ja samalla on varottava muutamaa terävää hammasta. Onneksi se, mikä ei tapa, vahvistaa. Lisäpotkua päivään tuo oven suussa pakattuna odottava rinkka, jonka heitän huomenna selkääni ja lähden katselemaan junan ikkunasta kaksikerroksisia busseja sekä ylipitkiä karvalakkeja.
12.7.06. Jotenkin sitä onnistuu olemaan paikalla, kun Eurooppa kohtaa helleaallon. Viimeksi asiasta uutisoitiin kolme vuotta sitten, ja taas jotain saman suuntaista on tekeillä. Ja kuinka ollakaan; kukas se sattuu telttailemaan juuri silloin :) Englanti oli hetken aikaa lämmin ja aurinkoinen paikka, ja junat kulkivat ajallaan, toisin kuin Finnairin koneet. Muffinsseilla, fudgella ja tomaattisämpylöillä pärjäsi varsin hyvin, vaikka hieman kaihoisasti ajattelinkin Suomen mansikkasatoja. Puna-apilarumba jatkuu kotiutumisen jälkeen yhtä iloisena pitäen minut kiireisenä parhaimmillaan aamuseitsemästä iltayhdeksään. Siili puolestaan viettää kesälomaa maalla mummolassa. Univelkaakin on jäljellä riittävästi, ja onneksi tiedossa on pari laiskaa sohvallamakaamisiltaa, sillä herra lähtee sukuloimaan. Sammiollinen mansikoita ja kaukosäädin, mitä muuta nainen voi kaivata?
27.7.06. Usein uhoaa hankkivansa elämän. Että tähän loppuu sohvalla makaaminen, ja nyt pistetään tapahtumaan. Kesäisin se on helppoa, kun on valoa ja virtaa toteuttaa kaikki päähänpistonsa, ja satunnaisesti samaa mielenhäiriötä on havaittu myös talvisaikaan. Herran loman aikana oltiin vissiin kahdeksan päivää kotona, eli Englannin lisäksi ehdittiin käydä Oulussa, Tallinnassa sekä Helsingissä pikkuveljen yllätyshäissä. Hyviä asioita elämässä siis vielä tapahtuu; Aurinko paistoi minulle melkein koko heinäkuun, mansikoita sain syödä riittävästi, sukulaisia oli mukava nähdä, ja vielä mukavampaa saada uusia samaa sorttia. Tervossakin ehdittiin käydä, kolmesti. Viimeinen visiitti ei tosin ollut hilpein mahdollinen, sillä pitäähän elämän myös muistaa potkia päähän. Käytiin hautaamassa siili isän takapihalle; pikkukaveri nukkui toissapäivänä syliin eläinlääkärissä, sillä takakoipeen majoittunut kasvain ei antanut enää toivoa siilin arvoisesta loppuelämästä. Edelleen hiipii illalla hiljaa keittiöön, kun ei halua herättää otusta, ja hämärän laskeutuessa korvat odottavat pientä rapinaa. Pitää jotenkin tottua siilittömään elämään :( Onneksi tekemistä riittää, ettei jouda turhia murehtimaan. Apilashow jatkuu omien kasvatusten korjuulla. Jospa sitä joskus ehtisi nukkumaan ja näkemään hyviäkin unia.
9.8.06. Joskus näyttää olevan sellaisia tuokioita elämässä, että jos joku voi mennä pieleen, se myös menee. Toki oman elämän päin helvettiä -osasto ei ole verrattavissa suuren maailman vastaavaan, mutta minulle riittää vähempikin. En ole rehellisesti sanottuna koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset kehottavat elämäänsä murehtivaa toveriaan ajattelemaan Afrikan nälkäisiä lapsia, kodittomia ja muita poloisia. Ihan kun minua jotenkin ilahduttaisi se, että jollakin onnettomalla menee vielä pari pykälää huonommin. Pitäisikö minun olla että ähäkutti, teillä ei ole asiat sitä vertaa mallillaan; Jotenkin en ole koskaan kyennyt repimään lohtua tällaisesta, joten tyydyn murehtimaan omia pikkuasioitani. Siilittömän elämän aikana olen jo ehtinyt ainakin viedä polkupyöräni parinsadan rahan pakkohuoltoon, myrkyttää parvekkeen ruohosipulin kirvojen takia syömäkelvottomaksi sekä lohkaista hampaasta palan. Onneksi töitä piisaa jotta ei ehdi olla koko ajan laittamassa päätään patterin väliin. Vaikka olen sitkeästi sitä mieltä, että elokuu on vielä kesää (tai joka tapauksessa ainakin omaa vuodenaikaansa ennen syksyä), olen joutunut miettimään syysasioita kurssi-ilmoittautumisten ihmeellisessä maailmassa. Eipä taida tekeminen jatkossakaan loppua. Ja vaikka illat eivät vielä sanottavasti pimene, on jo ehtinyt suunnitella, että minne pimeää voi lähteä karkuun. Sillä sitä sitten jaksaa aamuisin nousta.
25.8.06. Sohva on hyvä paikka. Erityisen paljon siitä pitää silloin kun sillä ei ehdi makaamaan. TV:n kaukosäädin ei ole aivan vielä ehtinyt kasvamaan karvaa, vaikka huonolla huomiolla on raukka viime aikoina ollut. Eli pää kolmantena jalkana on sinkoiltu akselilla Neulamäki-Savilahti-Helsinki-Rovaniemi, ja vielä suunnataan Ouluun ennen kuin junapassi vanhenee. Koko rahalla, juu sii. Reissaaminen on toki mukavaa, mutta myöntää täytyy, että viikonloppu kotona alkaa kuulostaa varsin kiehtovalta vaihtoehdolta. Apilat esiintyvät edelleen unieni pääosassa; viime yönä pyörittelin jotain epämääräisiä näytelaatikoita, joista en tiennyt, että mistä, milloin ja mitä. Oikeasti olen paiskonut urakalla hommaa, ja siksi kuvittelen asioiden olevan ihan mallillaan, mutta uniosasto ei tätä ota ilmeisesti uskoakseen. Polkupyörä on korjattu, hammaslääkäri taputteli päätä, ja pakomatka räntäsateesta on kovasti suunnitteilla. Ensimmäiset omat tomaatitkin on jo syöty, ja olivat tapansa mukaan hyviä. Silti en näköjään osaa hengittää syvään ja ottaa välillä pikkuisen rennommin. Kumma.
11.9.06. Sohva olisi edelleen hyvä paikka. Siitä uneksii kumihanskat kädessä juostessaan. Viime aikoina painajaisteni pääosissa ovat esiintyneet apiloiden lisäksi erilaiset pelottavat härvelit sekä hajoilevat kodinkoneet. Eipä tuo sanottavasti poikkea valveillaoloajasta... Esikoisartikkelikin lähti kylmään maailmaan arvioitavaksi joku aika sitten, joten kynsiä syödään senkin takia. Ja jotta elämä ei turhan tylsäksi kävisi, on käynnissä melko vauhdikas oman kodin bongaus. On se kumma, miten ihmisellä tuntuu olevan tarve ottaa velkaa :) Kaiken tämän keskellä oli mukava olla pitkästä aikaa viikonloppu kotona. Syödä liikaa jäätelöä ja hypistellä karttoja silmät kiiluen.
22.9.06. Riittävästi ja kaikkea. Elämän yleisestä tilasta kertonee parhaiten se, että tulin töihin tänään puoli seitsemäksi, ja nyt vietän perjantai-iltaa tarjoillen pelottavalle härvelille apilanäytteitä. Kunhan kello tästä ehtii kahdeksan paremmalle puolelle, pääsen kotisohvalle syömään kynsiä, että onko se kone siivolla loppuillan. Tulen tietenkin anivarhain aamulla toivottamaan härvelille huomenta ja katsomaan, mitä se on saanut aikaan. Eli hommaa piisaa, ja kaikki normaalijärjellä varustetut ihmiset jakaisivat työnsä usealle viikolle itseään turhaan rasittamatta. Mutta tämä ei osaa, sen pitää saada kaikki, heti ja riittävästi. Josta päästäänkin vaihteeksi hyviin uutisiin; oma koti alkaa vahvasti näyttää tosiasialta, sillä nimi on paperissa, ja meistä tulee näillä näkymin asunnonomistajia kunhan päästään marraskuuhun. Kaikki tämä mahtuu juuri ja juuri pieneen päähän pyöriteltäväksi, ja siksi myös unet ovat viime aikoina olleet lähinnä pipetointikaavioita ja lainan korkoja. Eli riittävästi ja kaikkea näyttää tulevan kaupantekijäisiksi vielä yhtä aikaa. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi :)
13.10.06. Pitäisi osata lopettaa jossain vaiheessa. Parin extreme -osaston työviikon jälkeen kymmenen tuntia päivässä on kevyttä ajanvietettä, ja nyt ihmetelläänkin, että olikos minulla elämä jossain jemmassa... Post it -lapusta kalenteriin leikattu oranssi palmufiguuri alkaa olla muutaman viivanvedon päässä, ja vaikka tänään on jonkun teorian mukaan epäonnisin päivä vuosisatoihin, minusta tuntuu melko onnelliselta. Viikonloppu, matkalaukun pakkaaminen ja jäätelöpaketti pakastimessa. Suosittelen lämpimästi kaikille.
20.10.06. Kaukanapoissa.
10.11.06. Maalia kynnen alla, housunpolvessa reikä ja ajatukset keittiön kaapeissa sekä lattialistojen ruuvaamisessa. Eli Neulamäen Unelmakämppä on kovasti työn alla. Matkalaukut ehdittiin purkaa lattialle lauantai-iltana, ja siitä lähtien kaikki liikenevä aika on kulunut remonttiosastolla. Kylppärin ja saunan laittamiseen meni kolme päivää, nyt vuorossa keittiö, joka taitaa viedä vähän enemmän. Lattioiden kimppuun päästään toivottavasti lähipäivinä, ja kun nämä on hoidossa, saattaa muuttamiseenkin jäädä joku tunti... Olen maalaillut vesiputkia ja laittanut tiivisteitä viemäriin varsin nostalgisissa tunnelmissa; ainoa kätevästi siirrettävä musiikkihärveli taloudessamme on pieni kasettisoitin, joten aika on kulunut rattoisasti yläaste- ja lukioaikaisten suosikkien säestyksellä :) Töitäkin pitää jossain välissä ehtiä tekemään, joten päivät venähtävät melko pitkiksi. Saahan sitä sitten joulukuussa nukkua. Reissu kauaspois oli puolestaan varsin rattoisa. Ehdittiin yleisen vaeltelun ja katselun lisäksi harrastaa junamatkailua pohjoiseen sekä louageajelua etelään; Karthago, Sidi Bou Saïd, Sfax, Hergla, Tunisin Medina sekä El Jem katsastettiin enemmän tai vähemmän huolellisesti. Kotiin kulkeutui laukullinen kaikkea kivaa sisustusihmettä sekä tietenkin hyväjäisiä. Elämä on valintoja :)
20.12.06. Lattia jalkojen alla tuntuu iltaisin varsin mukavalta. Alan ymmärtää entistä enemmän niitä, jotka ovat rakentaneet oman talon; että aika tarkkaa työtä tekee, kun on omasta kyse. Ja lopputulos antaa paukutella henkseleitä :) Lattialla on nyt kävelty kolmisen viikkoa, ja vieläkin hymyilyttää, kun sitä jää joskus katselemaan. Muuttokin alkaa olla mennyttä elämää, vain pari yksinäistä laatikkoa tauluja ja muuta kunhan-joskus-ehtii -tavaraa on vielä selvittämättä. Joulukin on kovasti tulossa, vähän nurkan takaa tänä vuonna. Tavallisesti jouluvalot viritellään parvekkeelle marraskuun lopulla heti kun ilkeää, mutta tällä kertaa vuorasin niillä vain sisätilat. Valo on kyllä tervetullutta, kun ei tuota lunta ainakaan meille ole vielä ehtinyt juuri kertyä. Toisaalta, polkupyöräilijä kiittää. Jouluksi mennään Kempeleeseen, ja välipäivinä ehtii toivottavasti käymään Tervossa. Minä olen edellisistä vuosista poiketen syönyt luvattoman paljon pipareita - ihanteellista evästä sille, joka ei ehdi juuri hellan ääressä jumittaa. Ja pullaa. Ei voi aavistaa ihminen, miten pulla tulee ja iskee, kun on koko ikänsä nauranut niille, joiden mielestä pakastimesta otettu, sokeripintansa velliksi sulattanut vehnänen näyttää houkuttelevalta. Sekin melko kompaktia ruokaa. Töissä pyörittelen tilastoja, jotka vierailevat unissani säännöllisesti. Jotenkin toivoisi, että joulun aika toisi jonkin sortin hengähdystauon kaiken tämän hulinan keskelle. Aku Ankkakin on lukematta varmaan parilta viime kuulta.