Vanhat tervehdykset 2007
9.1.07. Uusi vuosi, uudet tapetit. Ajattelin optimistisesti, että makuuhuoneen sinisiin tapetteihin olisi tottunut ajan kuluessa, mutta turha toivo. Siispä löysin itseni lopulta nylkemästä entisiä liisterin avustuksella irti (aika terapeuttista nähdä sinisen katoavan pala palalta...) ja laittamasta uusia valkoisehkoja tilalle. Kummasti tuli tilaa ja valoa; olen edelleen sitä mieltä, että sininen olisi tehtävä luvanvaraiseksi. Vuodenvaihde ja joulu menivät siinä sivussa, nyt odotellaan kauhulla keski-iän kriisiä.
15.2.07. Maailma ei näytä juurikaan erilaiselta Savilahden toisella puolella. Työhuone piti muuttaa remontin alta karkuun, ja olenkin päässyt harrastamaan eksymistä uusilla käytävillä. Yhtä kylmä on kuin ennenkin, ja ulkona sitä lajia liiaksi asti. Olen vähentänyt pullan syöntiä ja yrittänyt elää ihmisiksi, mutta minttukarkeista ja TV:stä en luovu. Nyt voidaankin taas maksimoida erakoituminen omien ohjelmien ääreen, kun saatiin lopulta ovet asennettua huoneiden väliin :) Ystävänpäivää pidettiin kissakirjan ja suklaakakun merkeissä. Ihan kiva elämä.
23.2.07. Kynsistä on jäljellä rippeet, kun yhtä aikaa tekee kiljoona tärkeää asiaa. Apilajuttu valmistui ja lähti maailmalle, samoin kävi rahankerjuulle. Pakkasessa elellään ja polkupyöräillään miettien samalla, että mitä pitäisi elämässään tehdä jotta mainittaisi. Alkajaisiksi kokeilin 1050 palan sammakkoaiheista palapeliä, mutta pako todellisuudesta oli valitettavasti väliaikainen, ja nyt mietitään, olisiko amppeleista ja muovihelmistä lobotomiaan. Kahvinkeittimen ja WC-altaan nuohouskaan ei auttanut asiaa, ei myöskään Aku Ankka eikä hitoriristikko. Pitäisiköhän kokeilla mielikuvaharjoittelua, pään laittamista patterin väliin vaiko mahdollisesti sana-ja-tahto-kaalisoppaa... Eli ohjelmassa on kohtalaista suurempia ongelmia erottaa toisistaan työ- ja kotiasiat. Pää ei mene off-asentoon edes väkisin, eikä yötä myöten ole kiva miettiä, että meniköhän se ja se lomake nyt oikein, ja olenko varmasti lähettänyt sitä sun tätä kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin. Juu, kyllä, minulla on kyky stressata kaikista mahdollisista ja mahdottomista asioista pakkoneurooseiksi saakka, hyviä ehdotuksia otetaan avosylin vastaan. Viikonloppu sentään vuorossa, suunnitteilla TV:tä ja suklaakakkua kotisohvalla, viikko sitten poikettiin kissan viereen toviksi (joku osaa ottaa rennosti, mainitsee kateellinen). Isä palautui Afrikasta, toi tullessaan kivoja härveleitä, paljon kuvia sekä loukoumia, ja sai minut muistamaan, että kaukanapoissa on hyvä paikka.
18.3.07. Kevättä yrittää tehdä. Joka kerta, kun laitan aurinkolasit päähän, pilvistyy, ja kevättakin pukeminen saa aikaan välittömän räntäsateen. Kiva. Lisääntyneen valon kunniaksi yritän saada melkoisen määrän yrtti- ja rohdostietoutta sullottua päähäni, jonnekin sinne immateriaalioikeuksien viereen. Iltojen valoisuus saa aikaan melkoisen saamattomuuden tunteen, kun periaatteena on kaamoksen aikaan, että pimeän tultua saa kääriytyä vilttiin TV:n eteen; joten nyt tuntuu siltä, että jotain aikaansaapaa on tehtävä myöhempään kuin kannattaisikaan. Senköhän vuoksi sitä istuu näin sunnuntai-iltapäivänkin kunniaksi työhuoneella... Pakko myöntää, että kummasti on tullut kaikkea tarpeellista tehtyä, kun kotona ei ole ketään odottamassa. Herra lähti sairasloman podentaan pohjoiseen, joten minä olen voinut surutta istua yrttien kimpussa sekä töissä että kotona. Ja siivotakin on saanut ihan rauhassa :) Mitä lie toisen päässä liikenteessä, kun kovasti on kissakirjat käytössä kuluneet, ja puheissa esiintyy tavallista enemmän mainintoja siitä, miten Mauno Antero Elläin olisi varsin kiva kotona. Tuohon minulla ei ole vastaansanomista. Realistina kuitenkin toistaiseksi syötän vain tamagotchille kakkua, vaikka mieli tekisi heittää volttia jo pelkästä hyvästä ajatuksesta.
30.3.07. Ilmastonmuutos on jännä juttu. En ole aiemmin nähnyt kevään tulevan maaliskuussa, mutta nyt ikkunasta näkyvä katto on lumeton, lämmintä kymmenen astetta, ja minä olen jo ehtinyt kulkea hame päällä. Kevät tuo mukanaan myös ahdistuksen siitä, että pitäisi pestä ikkunat, kun ei meinaa läpi nähdä. Kellojakin ehdittiin kääntää, ja siksi ihmetellään entistä valoisampia iltoja. Nuku nyt siinä sitten, kun valoisan aikaan tehdään töitä... Imuroinnista ei onneksi tarvitse juuri nyt huolehtia, sillä sairaslomalainen on luvannut hoitaa sen tontin. Tekemistä ja hiusten repimistä päästä on piisannut kuitenkin siihen malliin, että nykyisin olen migreenidiagnoosin onnellinen omistaja. Hip sekä hei. Kissojen pitäisi ilmeisesti olla terveellisiä stressileluja, joten meille vaan kaikki maailman karvaiset eläimet, kiitos.
13.4.07. Se sanoo kurh, se liehittelee hännällään, se ajelee villapimpuloita ja rallihiiriä pitkin lattioita, se venyy lähes metrin mittaan. Se nukkuu yöllä kerällä makuuhuoneen lattialla päiväpeittomytyssä, päivystää talitinttejä keittiön ikkunalla, natustelee ohi kulkiessaan epäonnista pullojukkaa, käy välillä näppiksen ja työpapereiden päällä loikoilemassa, siirtyy vaihteeksi saunan ylälauteelle tai vaihtoehtoisesti sohvannurkkaan. Se käpältää, se tykkää Friskiesin raksuista ja herkkupaloista hyytelössä, se seuraa kylppäriin ja tervehtii lähestyjää nostamalla selkää niin, että jalat ulottuvat juuri ja juuri maahan. Siihen kompastuu helposti, se on haltioissaan kissaongesta, ja se näyttää tykkäävän olla meillä. Se on Mauno Antero Elläin.
28.5.07. Sattuu ja tapahtuu. Kissa on kotiutunut, ja on tuonut taloon uusia rutiineja, kuten heräämisen neljältä. Virtaa riittää ajella ympäri taloa ihan kotitarpeiksi, mutta onneksi välillä ehtii liehimään ja haistelemaan nenää. Minä puolestani yritin sisäistää massaspektrometrian syvintä olemusta samalla kun riemuitsin kauhunsekaisella kunnioituksella apurahaihmisten luottamuksesta yritelmiäni kohtaan ja nikkaroin parvekkeelle oman pienen kahvila Aladdinin, ja lopulta olikin jo pakko päästä hermolomalle. Tentistä välittömästi Pörröpensionaatin kautta Helsinki-Vantaalle ja Afrikan tuulia haistelemaan. Äkkilähdöt lämmittävät mieltä, viikko helteessä kenkiä ostellen auttaa ihmeesti nollaamaan pään ja keräämään virtaa tulevan varalle. Leipätikkuja, kolme medinaa, viidentoista kilometrin päivämatkoja, aurinkoa, hyvää appelsiinimehua, taatelipalmuja, louage-takseja ja yksinkertaisesti sitä, että ei ole kiire minnekään. Silti oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että on jokin syy palata kotiin. Kissa haettiin heti lauantaina, marssi tupaan isännän elkein. Ei taida irrota mitään selkeää ja loogista nyt, silti ihan hyvä.
25.6.07. Uusia harrastuksia: Seurata, kuinka ruoho kasvaa. Tai no, työtä ja apilan kasvua tarkemmin ottaen. Juhannuskin oli, pistäydyttiin Maunon kanssa maalla mummolassa, jossa alkuperäiskissa näytti kaapin paikkaa murisemalla sekä lyömällä otsaan; Ruipelo tajusi lopulta pysyä turvallisen välimatkan päässä. Viihdyttiin kuitenkin niin hyvin, että jatkossa kissa saa lomailla lajitoverinsa seurassa. Jotenkin uuninpankot näyttävät vetävän kissaa kuin kissaa puoleensa... Lomailu onkin ajankohtaista sekä kissalle että meille, kun parin viikon päästä laitetaan reppu selkään ja lennetään Liettuaan. Suunnitelmissa neuvostoarkkitehtuuria, ydinvoimalaa ja lennupatsaita, sekä toiveissa visiitti Valko-Venäjälle. Sitä ennen kuitenkin vuorossa apilan kastelua ihan riittävästi.
16.7.07. Heinäkuu, lomakuu. Apilan kasvun seuraajalle lomaa vähän vähemmän kuin muille, mutta kotitarpeiksi kuitenkin. Käytiin viime viikolla bongaamassa asioita, joita on jäljellä suuresta ja mahtavasta. Liettuassa sitä on melko vähän, jos ei neukkulähiöitä noteerata. Niitä nimittäin riittää. Visaginasin ydinvoimalakaupunki oli pelottavan futuristinen ylitäydellisine asemakaavoineen ja kehäteineen, vaikkakin pian mennyttä aikaa, kun EU sulkee toisenkin reaktorin vuoteen 2009 mennessä, ja väki karkaa muualle. Vaan eipä sekään mitään verrattuna Valko-Venäjään ja mallikaupunki Minskiin. Vieläkin pelottavamman täydellistä, bonuksena se, että kaikki oli siistiä ja virheetöntä, ei roskia kadulla eikä juoppoja länkkäreitä. Punatähdet vaan tuikkivat, Lennu tervehti iloisesti keskusaukiolla, ja ikuinen tuli roihusi autuaan tietämättömänä siitä, että muualla aika on ajanut aatteen ohi. Hyvin näytti homma toimivan, ja olen aivan varma siitä, että KGB tiesi tarkalleen, mitä teimme koko päivän ajan... Ja mitä jäi käteen? Yksi uusi maa ja kaksi pääkaupunkia, älyttömän hieno viisumi passiin ja toivon mukaan hivenen isompi maailmankuva.
8.8.07. Jänikset aiheuttavat päänvaivaa pelottelemalla kissaa narun päässä ja aterioimalla koekentällä. Kissa leikkii edelleen jumalaa ja kuningasta, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta kotiin tullessa vastaanotto olisi lämmin ja liehivä. Punkkivuosi on ollut varsin suotuisa, joten olen kehittänyt itselleni uuden harrastuksen - painimisen keittiön lattialla talvitakin hihaan paketoidun kissan kanssa samalla punkkipihtejä käytellen. Hyväjäisnappeja on kulunut luvattoman paljon sovintoa tehdessä... Kesä näyttää lopulta tulevan, hellettä piisaa, ja minä istun sisällä; kevättalvella lähetetty apilajuttu hyväksyttiin juhannuksen aikoihin, ja sitä on nyt sitten viilailtu riittävästi. Kesän kulttuuriantikin oli ja meni, kuopiorokissa jonotettiin rannekkeita enemmän kuin tarpeeksi, mutta olipa sitten tarjolla musiikkia ja metrilakua.
22.8.07. Apilat on lopulta paketissa, eikä minun tarvitse enää manata koko jäniskuntaa. Syökööt, pirulaiset nyt ihan mitä huvittaa! Kesä sen kun jatkuu, paitsi yöllä alkaa olla viileää; tiedän tämän, koska parvekkeen ovea on pidettävä auki, jotta kissa voi suorittaa pakolliset ramuamiset ja kyttäykset myös öisin ilman, että sen tarvitsee tulla herättämään minua kiipeämällä ihan vaan ärsyttääkseen pitkin verhoja. Päivät kuluvatkin sitten kofeiinin voimalla sekä töissä että kotona. Iloisia asioita elämässä kissan lisäksi tällä hetkellä auringonpaiste, pyöräily, syksyn sato sekä tieto siitä, että joulun jälkeen listalle kertyy yksi uusi maa lisää. Ikäviä ei juuri muuta kuin univelka ja se, että tamagotchini ovat viime aikoina olleet aika rumia.
19.9.07. Syys. Tänä vuonna siitä tykkää vielä edellisiäkin vähemmän. Olen miettinyt syytä poikkeukselliseen ankeuteen ja tullut siihen tulokseen, että matkustamattomuus lamauttaa. Illat on pimeää ja päivät tulee tihkua, mieli tekee vain istua keittiössä lämpimässä valossa teemukin ja palapelin kanssa. Paitsi että valo ei jostain syystä tunnu lämpimältä eikä palapeli ole vaihtoehto, koska yksi ajaa rallia tauotta siinä päällä. Teetä kuluu siitäkin edestä. Töissä tutustun kasvivaurioiden ihmeelliseen maailmaan. Muuta juuri ja juuri mainitsemisen arvoista on riemu siitä, että TV:stä tarjoillaan jälleen kaikkea kivaa, minulla on uusi tyyny, ja repeatilla soiva avaruusooppera kuulostaa hirmu hyvältä.
17.10.07. Syksy tuntuu loputtomalta, harmaalta, sateiselta, viimaiselta, ja kaikin puolin ankealta. Sitä piristämään olen hankkinut digiboxin, uuden puhelimen sekä vaihtosilmälasit :) Töissä edelleen kasvivaurioita, juu, ja pari viikkoa sitten apilajuttuni julkaistiin. Ulkona tuntuu olevan pimeää päivin ja öin, onneksi kissakin näyttää lopulta huomanneen tämän, sen talviunia odotellessa...
13.11.07. Rati riti ralla. Lunta niin että riittää. Olen sitä mieltä, että talvi olisi ihan jees, jos lumi sataisi pyöräteiden ulkopuolelle. Töissä kasvivaurioiden ihmeelliseen maailmaan tutustuminen loppui, ja olen palaillut apilan pariin hämmästelemään, että kylläpä on mappikansioihin kertynyt paljon asiaa. Kotona kiipeilin eilen apinana parvekkeella ripustamassa valoja, sisälle niitä ei voi kuvitellakaan, sillä seuraeläin niissä kiipeäisi kuitenkin. Onneksi ikkunan väliin mahtuu :) Muita hyviä asioita tällä hetkellä tuorein annos Helismaa-heviä, ensi viikon pakomatka pakkasesta, sekä se, että kissa nukkui tänä aamuna puoli seitsemään.
17.11.07. Kaukanapoissa.
27.11.07. Kuopiossa on liikaa lunta, kylmää ja pimeää. Kissakin vähän vierastaa. Jospa tämä tästä.
21.12.07. Pimeää, pimeää ja pimeää. Huomenna vielä vähän lisää, ja sitten alkaa valkenemaan. Polkupyöräilijä kyllä kiittää lumettomasta maasta. Muita hyviä juttuja tällä hetkellä piparit, kissan syöttäminen illalla ja loppuvuoden ilmainen Discovery kaapelista. Tänään paketoidaan kissa ja suunnataan alkukotiin joulun viettoon. Että on osannut odottaa tätä.