Vanhat tervehdykset 2008
2.1.08. Joulu meni, vuosi vaihtui, Niina on kaukanapoissa.
14.1.08. Ulkona on edelleen kylmää ja pimeää. Viikon verran sitä riemua pääsi karkuun Afrikan reunalle, ja samalla tuli vanhettua ja vaihdettua vuosikymmentä. Aurinko paistoi ja pimeäkin oli lämmintä, appelsiinit tuoreita ja kimppataksit halpoja. Reissattiin niin Atlasvuoret, länsihapatuksen ulottumattomissa olevat medinat, etelän tuaregivaikutteiset kaupungit kuin sadunkertojien torikin. Räntä ja arki olivat kaukana, sillä jälleen kerran todettiin, että elämä on valintoja. Kotiutumista pehmitti kissa, joka on pitänyt tähän asti epätavallisen lähellä. Ja mikäs tässä on keski-ikäistyessä, kun joulupukki toi TV-kanavia, ja viltin alla on hyvä maata. Kissakin on samaa mieltä.
8.2.08. Olen sitä mieltä, että lumisade pyöräteillä tulisi kieltää. Lumi on kiva talvinen juttu, joka tekee illat valoisammiksi, mahdollistaa lumiukot, ja jota on mukavaa katsella, jos se on jossain muualla kuin renkaideni alla. Valoisammat illat ja lähestyvä kevät näkyvät myös kissassa. Siinä riittää virtaa ihan kotitarpeiksi; kukat kokevat jälleen surkeita hetkiä, ikkunanpuitteet houkuttavat kiipeämään, ja matot rullautuvat siihen malliin, että olen uhannut ruuvata ne lattiaan kiinni. Ja suuret, karvattomat eläimet (jotka hoitavat myös kissanruokatarjoilun) näyttävät sen verran potentiaalisilta saaliilta, että välillä on ihan pakko hyökätä jalkaan kiinni, ihan vaan varalta. Töissä innovaatioita, iipeeärrää ja EU-kiemuroita. Meinaa välillä iskeä kokovartaloahdistus.
26.2.08. Parhautta on väsynyt kissa. Käytiin Tervossa hermolomalla, ja seuraeläin pääsi vahtimaan tinttejä lintulaudalla sydämensä kyllyydestä. Minä keskityin valokuvien katseluun, kun isä kotiutui Tunisiasta mukanaan riittävästi sitä sorttia. Töissä EU-kiemuroita piisaa niin että migreeni näyttää olevan vakiovieras, mutta jospa sitä pääsisi keväämmällä "oikeisiinkin töihin". Vuotuiset rahankerjuukirjeetkin lähtivät jo postiin, joten nyt voi taas harrastaa sitä, mikä on kaikkein mukavinta, eli suunnitella, missä kaukana haluaisin olla. Pripyat voisi olla ihan kiva.
31.3.08. Talvi tuli lopulta, kun viime viikko tarvottiin reiteen ulottuvassa hangessa. Mitäs sitä suotta pyöräteitä auraamaan. Kulkiessani harrastin uusien kirosanojen keksimistä; no, kasvattaahan tuo edes luonnetta, vaikka aika monta kertaa uhkasinkin jo muuttaa Espanjaan. Vaakasuorassa tuiskussa on hyvä pähkäillä, missä kaikkialla olisi vähemmän lunta. Melkein yhtä hienoa kuin matkustaminen onkin matkustamisen suunnittelu. Joitakin aikoja sitten lyötiin lukkoon reissu Ukrainaan, mutta siitä huolimatta pääsiäisen aikaan kalenteria katsellessa alkoi näyttää siltä, että ehtiihän tuota heinäkuussa vielä vaikka mitä. Joten pari päivää käydään kotona kääntymässä, ja sitten nokka kohti Portugalia. Harmi vaan, että heinäkuuhun on vielä aikaa... Nyt lumet sulavat jo hyvää vauhtia, ja ensi viikolla pääsen lopulta vetämään kumihanskat käteen ja tarttumaan oikeisiin töihin. Kotona kissa ajaa rallia tauotta. Migreeni-Mauno.
21.4.08. Metanol-män. Puna-apilauutosten ihmeellinen maailma pitää minut työn touhussa ihan kotitarpeiksi. Kuopio on se paikka, jossa uutteita syntyy pahimmillaan lauantaiaamuna kello 6, Joensuu puolestaan paikka, jossa niitä tarjoillaan kalliille härvelille, joka ei onneksi ole läheskään niin pelottava kuin kuopiolainen virkaveljensä. Välimatka ainoastaan tökkii, sillä päivälle tulee kiitettävästi mittaa, jos matkakin on pari tuntia suuntaansa. Onneksi on olemassa kivoja ihmisiä, joiden kyydissä matkaa niin tutkija itse kuin näytteetkin, ja vähintään yhtä kivoja ihmisiä, jotka laittavat koneen ihmettelemään näytteitäni silloin, kun minua ei välttämättä tarvita paikan päällä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ole tottunut moiseen ystävällisyyden ja ja avunannon ilmapiiriin. Ihan mieltä lämmittää. Kotona mukavasti vastapainona kissa, joka juoksee edelleen tauotta. Toissa viikonloppuna pääsin sitäkin karkuun maalaamalla rappukäytäviä talkoohengessä pari ympäripyöreää päivää. Vaan kylläpä nyt hohtaa raput tuoretta maaliaan :) Muuta mainitsemisen arvoista tällä kertaa riemu siitä, että lumet sulavat ja siitä, että sain tänä aamuna pestyä kaksi ikkunaa. Yhtä mieltä ylentävää oli käydä savometallikeikalla perjantaina, eikä pahaa tee myöskään se, että viikonloppuna pääsee maalle hermolomalle, kun kissalla riittää tinttejä ja oravia kytättäviksi.
7.5.08. Kevät, vihreät silmut ja aurinkoiset päivät. Vastahuollettu polkupyörä, suosikkikenkien käytön mahdollistavat lämpötilat ja kesäkuosiin laitettu parveke. Valoisat illat, viikonlopun reissu veljen luo ja kolmen pallon irtojäätelöt. Sylissä silloin tällöin istuva kissa, säännöllinen kehräys ja hännän kietoutuminen säären ympäri. Aurinkolasit, hameet ja vastapainetut t-paidat. Joskus harvoin elämässä on sellaisia hetkiä, että yhdeltä istumalta keksii näinkin monta asiaa, jotka ovat hyviä ilman, että pitää suuremmin pinnistellä. Olen viime aikoina yrittänyt olla ns. normaali ihminen ja lakata hermoilemasta jokaisesta asiasta - pääasiassa niistä, joille en kuitenkaan mitään mahda. Ja jostain syystä hartiat tuntuvat poikkeuksellisen keveiltä. Sopii siis jatkaa listaa ainakin ensimmäisillä keltaisilla kukilla, uusilla kesästereoilla ja musiikillisesti suotuullisella lähitulevaisuudella eli kauan odotetun savometallilevyn maistiaisilla sekä luilla ja hampailla :)
12.5.08. On se vuan niin kommeeta ko suap lopultae kuunnella tolokun mussiikkia omalla äejinkielellää. Laavantaena mukkaan lähti ennakkokuuntelutillaisuuvvesta Verjnuarmun Ruatokansan uamunkoetto, ja voe elämä että kuullostaap topakalta. Oes voenna antoo toesen kätesä tästä hilipeevvestä. Muut kuunteloo vasta ylj'huomenna, mutta tämä tyttö suap naatiskella jo nyt. Luita ja hampaeta pitkin pihhoo. Paras päevä ikinä.
27.5.08. Alan vähitellen tajuta ja sisäistää, että kesä tulee ja maailman on loppujen lopulta ihan mukava paikka. Viime viikolla käväisin Joensuussa neljä päivää, jona aikana HPLC-kone lauloi tauotta 76 tuntia, ja minä tarjoilin sille näytteitä kolmen ja puolen tunnin välein, joten työtuntejakin tuli ihan kiitettävästi. Toipuminen on jo hyvässä vahdissa.
24.6.08. Jossain vaiheessa sitä vaan tajuaa, että kesää on mennyt jo vaikka kuinka pitkälti. Että pitäisiköhän sitä ehtiä tekemään jotain ennen kuin on taas laitettava takki päälle...? Juhannuskin oli, Tervossa vietettiin. Kissa nautti maalaiselosta pihalla ruohikossa, toistaiseksi ei ole löytynyt punkkeja - kiitokset loistipalle. Puna-apilat ovat pitäneet minut työn touhussa ihan kiitettävästi; viime viikolla käväisin taas Joensuussa pari päivää hämmästelemässä massaspektrometrian ihmeellistä maailmaa. Nyt pitäisi olla vähäksi aikaa kumihanskahommat paketissa, enää täytyisi ottaa tolkkua noin kymmenestä A4-kilosta tuloksia. Se riemu saa tosin odottaa elokuuta, sillä muut pikkuhommat vievät tämän viikon, ja sitten karistetaankin Kuopion tomut tennareista ja lähdetään mualimalle. Kesässä kun parasta on se, että silloin pääsee kauas ja pois. Tiedossa kaksi uutta maata ja pääkaupunkia.
21.7.08. Reissattu on ja rokattu on, ja jossain vaiheessa pitää taas kääriä hihat, vaikka kesäkelit näyttävät täällä vasta alkaneen. Loma oli odotettu ja tuli tarpeeseen; lisäksi se käytettiin varsin tehokkaasti niin, että kotonamakaamispäiviä kahden kesken ei juuri tarvinnut viettää. Molemmat reissut olivat varsin onnistuneita, ja kohdevalinnat menivät nappiin - kaksi täysin erilaista paikkaa ja molemmissa mukavaa. Ukraina kuului kategoriaan "Omituiset paikat jonne mennään kun alkaa maat loppua kesken", ja Kiovassa riitti ihmeteltävää. Neukkujäänteitä toki kovasti metsästettiin, ja onneksi niitä piisasi, niin kuin hyvänä esimerkkinä vaikkapa meidän hostelli :) Parasta kaikessa tietenkin kerran elämässä -osaston Chernobyl; Mikä ihme mahtaa ihmistä vetää näihin paikkoihin? Viisumi suljetulle alueelle oli haettu jo keväällä, ja vielä piti allekirjoittaa paperi, jossa myönsin ymmärtäväni, että täällä ei leikitä. Säteilymittari piipitti hädissään kun ihmeteltiin sarkofagia (joka näytti kyllä aika epäilyttävältä reppanalta rakennustelineiden peitossa), Pripyatin kaupunkia (mihinkään en nojaa, mihinkään en koske) ja Red Forestia (mittarista loppui numerot, painettiin kaasua). Poistuessa mentiin itsekin vähän isommasta mittarista läpi. Hienointa ikinä. Kahdeksan päivää idässä, sitten päivän verran Kuopiossa vaihtamassa reppuun puhtaat vaatteet, ja matka jatkui länteen, Portugaliin, Lissaboniin. Meinasi ihan hampaita naurattaa, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta joka ikinen päivä. Ei siis oltu ns. lomailtu kesällä moneen vuoteen :) Pääkaupungin lisäksi tehtiin pari pistoiskua; toinen Euroopan mantereen läntisimpään paikkaan, Cabo da Rocaan (kyllä, minä kerään maiden ja pääkaupunkien lisäksi näitä Trivial Pursuit -paikkoja) ja toinen etelään Albufeiraan, jossa nähtiin ihan omin silmin, miten turisti grillaa ja marinoi itseään suurissa laumoissa. Kuusi tuntia sitä osastoa piisaa aika pitkälle - Varsin avartava ja mielenkiintoinen ilmiö; onneksi kuitenkin pääsi sieltä pois. Muuten Portugali oli positiivinen yllätys. Kun kotiuduttiin, oli kissa odottamassa; maalla mummolassa oli ollut kuulema kivaa, mutta kotona vielä mukavampaa. Nukuttiin porukalla pari päivää, sitten appivanhemmat käväisivät, ja viikonloppuna vielä rokattiin Väinölänniemellä. Ja mitäs nyt? Alan varmaan muistella, että mitäs se sana "työ" pitikään sisällään... Onneksi on vielä lämmintä ja valoisaa - illat voi vielä leikkiä kesälomaa. Kissakin on ollut kiitettävän väsynyt. Ja eihän siihen seuraavaan reissuun ole kuin reilut pari kuukautta aikaa.
12.9.08. Syksy sitten tuli, tänä vuonna ei ollut kesää ollenkaan. Kiva. Parvekkeellakin ehti ja tarkeni istua ainakin kahdesti tänä vuonna, kyllä kannatti ostaa sinne stereot. Kissakin on todennut, että kyllä, on kylmä, sillä ulos ei enää huudeta, ja aamuisin parvekkeen tarkastus tapahtuu ovenraosta käsin. Fiksu eläin; itsekään en poistuisi kotoa jos ei olisi ihan pakko. Vaan kun on; molekyyli-ionien ihmeellinen maailma pitää minut riittävän kiireisenä (on muuten paras tapa hankkia stressi, ahdistus ja varmaan kohta vatsahaava), ja siinä sivussa hoidellaan maailmanlopun EU-projektin hommia. Juu, ja yritetään jaksaa yskiä. En ole päässyt nauttimaan flunssan riemuista vissiin pariin vuoteen, kiitos epäsosiaalisen ja mikrobikammoisen elämäntapani, mutta annas olla, kun sen ainoan kerran lähtee ihmisten ilmoille, niin eikös pääse sen kunniaksi villasukat jalassa kaksin käsin särkylääkettä kauhomaan. Toistaiseksi riemu on kestänyt pian kaksi viikkoa, mikä on saanut minut vannomaan, että en aio olla sosiaalinen enää ikinä. Hyviä asioita elämässä on kuitenkin ollut tapana listata, ettei liian synkeäksi mene, ja tällä hetkellä niitä ovat Scrubsin 6. kausi DVD:llä, uunijuusto, tahdonvoima sekä tietoisuus siitä, että kesä tulee neljän viikon päästä.
9.10.08. Stressi, ahdistus ja univelka. Näillä eväillä on menty jo riittävän kauan. Molekyyli-ioneja, tilastollisia ihmeellisyyksiä sekä kaupan päälle kotitarpeiksi EU-projektikiemuroita. Juu, ja hajonnut puhelin sekä kissan syömä kiukaan virtajohto. Niissä piisaa yhdelle päälle enemmän kuin olisi välttämättä tarpeen. Jos kahta jälkimmäistä ei lasketa, niin tällä kaikella on kuitenkin ollut tarkoitus, ja masokisti tietää suunnitelleensa kaiken tämän riemun itse. Sillä elämä on valintoja, ja nyt hymyilyttää aika mukavasti, kun tietää, että huomenna, kunhan olen vielä aamutuimaan käynyt palaveeraamassa, niin pääsee pois. Kauas ja pois. Riittävän kauas ja riittävän pitkäksi aikaa. Palmun alle, hiekkaa varpaissa, tuhatvuotisiin medinoihin, louageihin, lämpimiin öihin ja Saharaan tähtineen.
27.10.08. Sentään aurinko paistaa nyt. Poissa ollessa puut olivat pudottaneet lehtensä ja kaikki värit olivat kadonneet. Kotiintuliaisiksi satoi vettä, onneksi oli kissa odottamassa. Koti-ikävää en ehtinyt potea, mutta kissa käväisi kyllä välillä mielessä. Joka tapauksessa kaksi viikkoa meni tapansa mukaan liian nopeasti, ja olisin vielä mielelläni jäänyt sinne, missä pimeä ei automaattisesti tarkoita kylmää. Sillä kaikkea ei taaskaan ehtinyt. Suunnitelmien mukaan tehtiin neljän päivän reissu Saharan laidoille, ja mahtuipa matkaan riittävästi myös teepaikkoja ja vakiomaleksintaa. Toisaalta, onhan se mukavaa, kun jotain jää aina seuraavaan kertaan :) Chakchouka oli hyvää, granaattiomenoiden satokausi parhaimmillaan, ja säät suotuulliset. Louage-matkojen hinnat olivat hieman nousseet, mutta maisemat edelleen yhtä hyvät ikkunan läpi. Kauan elänyt haaveeni kävellä Saharan hiekassa kenenkään häiritsemättä toteutui lopulta, ja hermo lepäsi, kun tiesi, että kaikki, mistä olen viime aikoina vetänyt hernettä nenään, on kaukana Suomessa enkä mahda sille matkan päästä mitään. En tiedä, milloin olisin viimeksi ollut samassa mittakaavassa loman tarpeessa... Joka tapauksessa kaikin puolin hyvä homma, paitsi että loppui. Nyt ainakin kuvittelee taas kasvattaneensa omaa pikku maailmaansa himpun verran; ja kun vettä tulee vaakatasossa keskellä pimeyttä, niin onpahan mistä ammentaa virtaa. Elämä on valintoja.
4.12.08. Tässäpä istun tuijottamassa mustaa, lähes tyhjää sivua. Jep. Viimeiset puolitoista kuukautta on juostu paikasta toiseen ja tehty kaikilla mittapuilla liikaa töitä. Migreenilääkettä menee kuin leipää, ja univelkaa maksellaan viikonloppuisin. Aikaan kun pitää mielestään saada. Tämänkin kirjoittamisen välissä täytyi kaivaa nippu paperia pöydälle ja tarkastaa muutama ioni... Tätä riemua yritän sitten tasapainottaa tekemällä kotona kivoja asioita, mutta kun meinaa loppua vuorokaudesta tunnit. Kun tökkii, niin perinteisesti on listattu elämän hyviä asioita. Jospa se auttaisi; Väsynyt kissa, joulukuu niin että ilkeää taas kuunnella joululauluja, kävyt ja kuumaliimapistooli, ledit, Black Light Discipline, Chaosweaver, piparit sekä vakaa luottamus siihen, että ensi kesä tulee jossain vaiheessa. Arvaa, ahdistaako silti yhtään äskeistä vähempää.