Vanhat tervehdykset 2009
5.1.09. Pakkasta on aivan liikaa, mutta nyt sentään on nättiä ja talvista; niin kuin siitä nyt jotain iloa olisi, kun päivänvaloa ei juuri ehdi näkemään. Onneksi edelliset pari viikkoa ovat olleet vapaapäiväntäyteisiä, hermolepo on tullut tarpeeseen. Joulu siis oli ja meni. Sitä vietettiin Kempeleessä syöden hyvin ja löhöillen liikaa; Joulupukkikin kävi varsin runsaskätisenä tällä kertaa. Uudeksi vuodeksi palauduttiin kotiin katsomaan, miten kissa siirtyy matalana sängyn alta saunaan ja päinvastoin. Suklaata on huvennut niin paljon, ettei kehtaa edes mainita, joten pakkaskelit ei juuri lohduta sitä, joka aikoo ottaa itseään niskasta kiinni talvipyöräilyn merkeissä. Onneksi on vielä tämä pätkäviikko jäljellä, ja sunnuntaina vanhetaan taas piirun verran. Luvassa teinirokkausta, itsensä lahjontaa ja ehkä vielä suklaata malliin kerta kiellon päälle. Ja eikös se alennusmyynneissä ravaaminen ole ihan tehokasta liikuntaa...?
24.2.09. Juu. Töitä on niin että piisaa. En ole juuri muuta pariin kuukauteen ehtinyt, paitsi tietenkin hermoilla, syödä kynsiä ja kiskoa hiuksia päästä. Eli päivänvalosta on turha haaveilla, kun kököttää kammiossaan yötä myöten pilkkuja viilaillen ja lopulta miettien, että onko tässä enää mitään järkeä. Niinä vähäisinä hetkinä, kun en ole tehnyt töitä, olen koonnut stressipalapelejä, jotka auttavat hetkellisesti viemään ajatukset toisaalle. Valmiita kappaleita onkin laatikoittain keittiön pöydän alla pinossa, ja kissa tykkää nukkua alati kasvavan pinon päällä. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt irrottautua tästä stressikeitoksesta etsimällä pitkin maita ja mantuja piilotettuja pakasterasioita satelliittien avustuksella. Eikä tämä ole niin epätoivoista kuin miltä se kuulostaa, vaan homman nimi on geokätköily. Edellä mainitun lisäksi hyviä asioita elämässä tällä hetkellä ovat laskiaispullat, Kotiteollisuuden uusin, SID-metalli ja appelsiinit. Niin, ja se, että kissan runtelema, ja lopulta pakkotypistetty Traakki-Kakkinen alkoi pari viikkoa sitten versoa vihreää. Lohdullista. Ehkäpä tämäkin tästä vielä.
8.4.09. Kalenterin mukaan pitäisi olla kevät, mutta lunta näyttää tulevan lisää. Sohjoa, hip-huraa. Kesäaikaan siirtyminen oli tänä vuonna yllättävän vaivalloista, sillä pää on talven aikana ohjelmoitu niin, että ensin tulee pimeä, ja sitten vasta aletaan suunnitella kotiinlähtöä töistä. Pilkkuja on tullut viilailtua ihan riittävästi, sillä keskeneräiset asiat ajavat minut tunnetusti seinille. Apilajutut siis edelleen työn alla, ei paljon naurata tämä odottelu. Onneksi on satelliitit ja tarpeeksi savolaista hulluutta, jotta voi pyöräillä ympäri kaupunkia purkkien perässä. Ihan virkistävää kaiken tieteellisen mössön lomassa. Että kaikki vaan savolaesta mysteeriä ratkomaan... Pakko myöntää, että tämä parasta, mitä minulle on aikoihin tapahtunut, ja ehkä merkittävin asia, joka on pitänyt minut terveiden kirjoissa viime aikoina. Ja pääsiäinenkin antaa apuja, sillä kaksi nelipäiväistä työviikkoa sopii minulle varsin näppärästi. Kissa on myös tajunnut, että valoa on paljon ja kesäaikaa elellään, sillä ralli sen kun kiihtyy ja ulos voisi taas alkaa naukumaan. Hyviä asioita kätköilyn lisäksi suklaamunat, sulat pyörätiet, elävät huonekasvit ja pikakahvi. Jepjep.
29.4.09. Kevään ensimmäinen lämmin vesisade oli eilen, ja poikkeuksellisesti polkupyöräily tihkussa oli kivaa. Kartta kertoi aiemmin lasketun määränpään, ja perillä odotti valkoinen pakasterasia kiven alla :) En tiedä, voinko vieläkään sanoa, että minulla olisi elämä, mutta on sentään jotain muutakin kuin työtä, työtä ja työtä. Siitä osastosta ei uutta länsirintamalla, hommat etenee tuskastuttavan hitaasti. Lisääkin on kovasti koko ajan suunnitteilla, ja sormet jo syyhyävät päästä tositoimiin, vaan keskeneräiset jatkavat kummitteluaan, ja vierailevat säännöllisesti unissani. Ei kiva. Onneksi käsillä on nelipäiväinen työviikko, ja Vapuksi luvassa tippaleipiä ja riittävästi simaa. Kissa kuuntelee komerossa sihiseviä pulloja, sen minkä juoksemiseltaan ehtii. Kolme päivää on varattu henkiselle levolle, fysiikka tuskin nauttii samasta ylellisyydestä - tiedossa siis aktiivista ulkoilua purkkien perässä. Muita hyviä asioita tällä hetkellä ovat kesäksi varattu reissu, appelsiininsiemenet, kuusenkannot sekä profiloituminen kätköntekijäksi, jonka tuotoksia on kuvattu sanoilla "loistavan nerokas".
20.7.09. Ei käy aika pitkäksi, ei. Olen päässyt ns. oikeisiin töihin ihan kirjaimellisesti, sillä käytän nykyään työaikaani kasvattamalla ja melko laajamittaisesti myös tappamalla soluja maljoilla. ARPEt rokkaa :) Tällä hetkellä ei tarvitse kovin tiuhaan vilkaista apilajuttujaan, mikä on ihan tervetullutta. Olematon kesälomakin oli ja meni; kaksi viikkoa Ateenassa hurahti turhan nopeaan, ja nyt taas kyykitään aamusta iltaan ikkunattomassa huoneessa. Mikähän siinä on, että päädyn aina sellaisiin paikkoihin, vaikka ikkunallisiakin olen joskus yliopistolla nähnyt... No, seura on totuttua parempaa, ja on sentään kesä. Mansikoita saa päivittäin, ja kissa viihtyy parvekkeella, mikä tietää rauhallisia öitä. Hyvä juttu. Muita sitä sorttia ovat uusi puhelin, Super Mario World ja salmiakki.
7.10.09. Pitkästä aikaa. Kesä meni, ja melkeinpä samaa voi jo sanoa syksystä. Huoh. Räntää on jo nähty, ja rakeita. Ehkä ensi vuonna on kesä... Juu, töissä piisaa hommaa, kun minua tunnutaan tarvitsevan joka nurkalla. Soluja, opetusta, koulutuspäivää, kongressia joko nyt tai tulevaisuudessa. Apilajuttuni kelpuutettiin loppukesästä ns. hyvään lehteen, mutta en tapani mukaan osaa oikein pitää sitä minään. Kotona sen sijaan piisaa jännää ja kivaa, sillä annoin sisäiselle (?) lapselleni periksi ja hankin Nintendo DS:n. Eipä ole vapaa-ajanongelmia, eikä tarvitse miettiä työasioita, kun mätkii mörköjä miekalla päähän! Muita hyviä asioita tällä hetkellä ovat Rosan uusin, levyostokset, ystäväni TV sekä piparit.